torstai, 16. joulukuu 2010
Hyvää Joulua kaikille blogin lukijoille
tiistai, 30. marraskuu 2010
EVVVK
Kiinnostaa koirahommat ihan juuri niin paljon kuin blogin päivitystiheydestä voi päätelläkin. Mitä tapahtui sille Annulle, joka oli tavallinen ihminen, jolla oli koira? Tilalle on tullut tämä tympeä nykyinen koiraihminen. Onneksi sentään on talvi. Kylmää, pimeää ja hiljaisempaa koiraharrastusrintamalla. Ehkä sitä voisi panostaa vaikka normaaliin ihmismäiseen elämään ja nauttia koirista omina persooninaan ilman suorituspaineita. Kun loppujen lopuksi ei siitä suorittamisesta ole iloa tullut elämään.
Pari kuvasta lenkiltä. Siitä tavallisesta elämästä koiran kanssa. Ihmisenä jolla on koiria, ei koiraihmisenä. Ja siitä ulkoilemisesta josta koira nauttii:
Milli hyppelee:
Muoriso jahtaa nuorisoa:
Milli hangella:
Täydellinen posetus:
Kukkulan pinsella:
Kuuraparta tuiskutukka:
maanantai, 25. lokakuu 2010
Hyvä treeni, parempi mieli
Lauantain kokeesta poiki jotain hyvääkin. Juttelin koulutusvastaavan kanssa, ettei sunnuntain tottistelut oikein sovi aikatauluihini ja lopputuloksena pääsin vaihtamaan viikolla treenaavaan ryhmään - ja mikä parasta: Hannan ryhmään! Ollaan Millin kanssa oltu tosi pitkään aikaisemmin Hannan ryhmässä ja viihdytty siinä ja nyt päästiin takaisin lemppariohjaajamme hoteisiin
Tänään tehtiin melko lailla kokeenomainen treeni. Ilmottautuminen riiseniuroksen kanssa, paikkamakuu, odottelua. Eikä se alavireinen Milli löytynyt mistään. Ilmottautumisessa yritti ensin kuikuilla paria, mutta seuraa -käskyllä palasi ruotuun. Paikkamakuu oli kuulemma rauhallinen, joskin koira vaikutti vähän tylsistyneeltä. Seuraaminen oli tiivistä, ehkä jopa hieman esti, jäävät hyvät ja luoksetulo vauhdikas, eikä suora! Palkkaa sai ruuan muodossa paikkamakuun jälkeen. Seuraaminen ja jäävät tehtiin aivan kokeenomaisesti. Pallon sai palkaksi vasta luoksetulon jälkeen.
Kaipa se ongelma on sitten mun jännittäminen tai sitten ne laukaukset. Olen entistä hämmentyneempi tämän päivän treenin jälkeen, mutta tosi iloinen, että normi-Milli on tullut takaisin.
Tonni sisustuselementtinä:
tiistai, 19. lokakuu 2010
Täydellinen esineruutu
Kai se täydellinen on, jos tuomari antaa 30 pistettä ja sanoo, ettei tällaisesta työskentelystä voi antaa kuin täydet pisteet. Muuta onnistunutta kokeessa ei sitten ollutkaan. Ukkoja ilmaistiin tasan yksi - Milli ei vaan edennyt tarpeeksi syvälle pistoissa, joten ensimmäinen ja viimeinen ukko jäivät nostamatta. Viimeisenä ollut tottis oli katastrofi. Paikkamakuusta sai täydet 10 pistettä, mutta itse kaavion suorittaminen alkoi todella huonosti ja ensimmäisen laukauksen jälkeen koira irtaantui minusta varmaan 10 metriä ja toisen laukauksen kohdalla Milli teki ns. "Tonnit" ja poistui kentältä. Mitäpä sitä sitten muuta kuin totaalisen nöyryytettynä voin todeta tämän vuoden koekokeiluiden olevan tässä.
Pahimmalta tuntuu se, että en ollut ikinä huomannut tai ajatellut, että Milli voisi vain lopettaa tekemisen. Ja aikamoinen mörköhän tuo takavasemmalle poistumninen minulle on, sillä Tonniahan en ole koskaan saanut toimimaan koetilanteissa. Saa nähdä onko Millin kanssa sama kohtalo edessä, ainakin itsellä on todella vaikea mennä seuraavaan tottisosioon kokeessa, jos sellaiseen vielä joskus mennään. No onpahan kokeiltu kuitenkin ja yritetty parhaamme.
Nyt taidan nuolla haavojani hetken aikaa ja miettiä syntyjä syviä.
Milli henkilöetsinnässä
Milli esineruudussa
Milli tottiksessa
Milli tekee "Tonnit"
Kuvat Janne Marin
maanantai, 11. lokakuu 2010
Baltiassa
Oh dear. Viikonloppu ja maanantai kului näyttelymatkalla Latviassa ja Liettuassa. Hieman oli rankkaa mutta kyllä kannatti. Matkassa oltiin Leenan kanssa ja Hanna&Päivi olivat lähteneet samaan reissuun tuoden mustat kilpakumppaneiksi. Kauhu ja Alma olivatkin kova luu purtavaksi, sillä Kauhu oli lauantaina ROP ja RYP-5 ja Alma vei voiton Millin nenän edestä kovan tarkastelun jälkeen, Kamu oli hienosti PU2. Tuomari oli aamupäivän aikana heittänyt useita koiria ulos kehästä ilman ERIä, joten tiesimme jo, että sieltä ei automaattisesti vaaleanpunaista nauhaa tulekaan. Silti, täytyy myöntää, oltiin Hannan kanssa hieman hämmentyneitä, että punaisen nauhan saaneita narttuja jaksettiin juoksuttaa kehässä niin paljon ja lopulta kielimuurista huolimatta ymmärrettiin myös kävelyttää koiria kehässä tuomarin toiveiden mukaan. Lopulta molemmille nartuille lyötiin kuitenkin "SA" kortit käteen ja Alma putsasi SERTin mukaansa. Onnittelut siitä Päiville, Almalle ja handlerille.
Seuraavaksi päiväksi matka vei Liettuaan ja en ala edes avautumaan bussimatkasta tai hotelliin saapumisajasta. Sanotaanko, että homma olisi voinut mennä enemmän putkeen, mutta olin vain tyytyväinen, että sain oikaista ruotoni sänkyyn ja tiesin, että aamulla on mahdollisuus suihkuun.
Liettuan näyttelyssä oli huomattavasti ahtaampaa ja ihmiset paljon huolettomampia koiriensa kanssa. Ehdottomasti Latvian näyttelyssä puitteet olivat rennommat.
Leittuassa jaettiin luokkaSERTit, joten harmitti, että Alma ja Milli olivat samassa luokassa. Kauhu ja Kamu sentään olivat eri luokissa joten molemmilla oli mahdollisuus SERTiin. Ahtaudesta huolimatta saatiin laitettua koirat kehäkuntoon ja koirat kehään esiintymään. Tällä kertaa kehä oli pieni kuin postimerkki eikä tuomarikaan tykännyt juoksuttaa yhtä paljon kuin edellisenä päivänä. Vaikka kyllä tälläkin kertaa narttuja juoksutettiin ihan riittävästi ottaen huomioon, ettei kehässä juuri liikkeillä briljeerattu, koska kahden raviaskeleen jälkeen piti jo alkaa jarruttelemaan kurviin. Sitä huolimatta kaikki koirat saivat ERIn ja pojat nappasivat SERTit kuten Millikin. Woohoo. Ruma ankanpoikanen on tainnut vähitellen kasvaa ihan kauniiksi, myös muiden kuin mamman mielestä Vai oliko se sittenkin ihanien ERI-kuppien taikaa? Varmuuden vuoksi kuitenkin omin ko. kupin itselleni Hannalta hyvän onnen amuletiksi. Kauhu putsasi tälläkin kertaa pöydän ollen ROP ja RYP-5. Onnea Kauhulaan!
Reissu oli kaikin puolin täynnä naurua ja hauskuutta, mutta näin mukavuudenhaluisena ihmisenä ehkä sulattelen vähän aikaa ennen kuin lähden nukkumaan öitäni bussiin. Kiitokset Hannalle, Leenalle ja Päiville aivan hulvattomista näyttelypäivistä, mutta voisitteko ensi kerralla ottaa omat valuutat mukaan
Serkukset, kuin ilvekset:
Hullu pussaaja ja vakava sivusta seuraaja:
Kuvat: Leena Lindblad