Kun kaikki on mennyt pieleen niin pitää lääkitä haavoja jollain mukavalla tekemisellä. Tällä kertaa se oli esineruutu. Mukavaa seuraa ja takuuvarma onnistuminen tiedossa :) Jokaisen pitää tehdä sitä missä on hyvä!

Niinan kanssa löydettiin esineruudun mentävä kolo täpötäyteen ahdetusta metsästä. Marjastajia, sienestäjiä, lenkkeilijöitä ja koiraharrastajia. Syksy on vihoviimiestä aikaa kun metsään ei kunnolla mahdu, väkeä on kuin Manskulla neljän ruuhkassa.

Teräsmummo Ami veti ruudun ekana. Kaikki kolme esinettä nousivat tuosta vaan ja ensimmäisellä esineellä näimme 180 asteen vaudikkaan käännöksen, kun Ami poimi hajun täydestä vauhdista! Ketterä kaveri lähes kymmenvuotiaaksi :)

Seuraavana oli vuorossa Milli. Päätin, että haluan ensin onnistumisia ja hyvän mielen alle ja vasta sen jälkeen kokeilen millä tavalla Tonni yllättää tänään. Varsinainen Scarlett O´Hara "en ajattele sitä tänään, ajattelen sitä vasta huomenna" =D

Millillä oli kaksi valmista esinettä, tasavertaisen tylsä lompakko ja kännykkäkotelo. Taas kerran. Pitäisi varmaan hankkia uusia esineitä... Ensimmäinen esine oli n. 25 metrissä ja Milli juoksi suoraan esineelle ja nosti sen pienen paikantamisen jälkeen. Palautus suoraan käteen. Loistavaa! Toinen esine oli n. 40 metrissä ja Milli juoksi vauhdikkaasti perille saakka ja hetken nuuskuttelun jälkeen esine löytyikin kannon päältä. Malttamattomat riemunkiljahdukset ohjaajalta aiheuttivat esineen pudottamisen kesken matkan, mutta uudelleen lähettämällä lompakko tuli perille käteen saakka. Eikä sielä tälläkään kertaa ollut rahaa ;o) Tällä ketrtaa otin jo hieman hallintaa Millille ruudussa seuraamisen muodossa. Hyvin toimi. Milli jaksaa hämmästyttää esineruudussa.

Tonnin esineruutu aloitettiin kapulalla virittämällä. Koira katseli taivaan lintuja kun heitin kapulan ja annoin käskyn. Toi kuitenkin kapulan, mutta luovutusasento oli aivan vino. Ei kun uudelleen kapulan heitto ja palautusasento vaaditiin suoraksi. Koira viheltelee ja toivoo olevansa jossain muualla. Varsinaiseen ruutuun veimme yhdessä lenkkarin ja Niina piilotti Erittäin Tärkeän Siilin samaan aikaan toisaalle, valmiiksi esineeksi. Lenkkari nousikin ihan nätisti n. 40 metristä vaikkakin koiraa piti rohkaista ruutuun irtoamisessa. Mutta kun sinne meni, niin irtosi pitkälle ja toi esineen varmasti käteen. Erittäin Tärkeälle Siilille lähetin koiran niin, että sen oli melkein pakko kompastua esineeseen. Vaan ei kompastunut ja irtosi tosi pitkälle ruutuun innokkaasti liikkuen. Ihmeiden aika ei ole ohi. Takaisin tullessa Tonnista näki kun se sai hajun Erittäin Tärkeästä Siilistä. Iso musta kirsu vain värisi kun Tonni etsi esinettä varvikosta. Ja niinhän se sieltä nousi ja tuotiin kauniisti käteen. Tonnin bravuuri on esineiden täydellisen kaunis luovutus.

Itseäni vain hämmentää vähän se, että koira oli niin häpsillään vieläkin. Paljon vain hyväksyntää ja kehuja onnistumisista, niin eiköhän saada tavallinen iloinen Tonni takaisin. Toivottavasti :)