Heh. Niinan saatua uuden menopelin alleen päätimme suunnata metsään harjoittelemaan. Esineitä, koska paljon muuta ei kahteen naiseen harjoitella. Amin lämmitellyt lihakset pääsivät ensin hommiin (ja nyt sormet ristiin, että huomenna ei kinkata) ja teräsmummo nostikin erittäin tehokkaasti kaikki kolme esinettä. Näköjään sitä voi vanhoilla päivillä oppia tykkäämään nuoruuden inhokeista ;o)

Omista koirista Tonni pääsi ensin ruutuun. Vietiin Tonnin kanssa yhdessä pehmolelu ruutuun samaan aikaan kun Niina vei Erittäin Tärkeän Siilin valmiiksi esineeksi. Yhdessä viety pehmolelu nousi hyvin, innokkaasti ja kaukaata. Sitten lähetys Erittäin Tärkeälle Siilille ja jännittyneenä odotin mitä Tonni tekee. Tonni irtosi hyvin ja suoraan sinne minne lähetinkin. Sai hajun ja nosti esineen varmasti! Erittäin hieno suoritus Tonnilta. Palkaksi kissanruokaa ja onnellinen koirakko =) Kiitokset Annamarille hyvästä vinkistä jättää Erittäin Tärkeä Siili valmiiksi esineeksi. Se toimi!

Millillä oli kaksi esinettä valmiina. Nahkainen kännykotelo ja nahkainen lompakko. Tasa-arvoisen tylsät. Esineiden sijainnista tietämättömänä lähetin koiran ruutuun vasemmasta reunasta. Koira lähti ja otti suunnan aivan etureunaa pitkin oikealle. Tuli takaisin vasemmalle ja paikansi esineen metrin tarkkuudella. Tästä alkoikin hauska osuus. Esineruutu oli sijoitettu tarkoituksella paikkaan josta näkee hyvin koiran työskentelyn - ja sitä saimme nähdäkin kun Viitapirun lailla ruutuun ampunut Milli hidasti vauhtinsa kävelyyn ja lopulta tarkasti aluetta neliösenttimetri kerrallaan erittäin huolellisesti. Oli todella kiva seurata miten tarkkaa ja hyvää työtä koira teki ja lopulta nosti esineen! Toinen esine oli kauempana ja jouduin lähettämään Millin ruutuun kahteen kertaan. Motivaatio ei kyllä pudonnut piiruakaan ja itseasiassa näytti siltä, että koira oli jo ensimmäisellä kerralla merkannut esineen - niin helpon oloisesti se toisella kerralla löytyi! Ja nyt esineet tulevat kauniisti käteen saakka. Tämäkin koira sai loppupalkaksi i-h-a-n-a-a kissanuruokaa ja oli erittäin tyytyväinen itseensä. Ja niin oli ohjaajakin. Hienoa tehdä töitä koiran kanssa jonka mielestä kaikki tekeminen on hauskaa :)

Oman mausteensa treeniin teki irtokoira jolle ei omistajaa löytynyt hetimmiten ja soittelimme pitkin löytöeläintaloja ja vierailimme lähistön talleilla ennen kuin ressukalle löytyi omistajat. Onneksi kuitenkin löytyi, sillä sympaattinen koiraherra ansaitsi päästä takaisin omaan kotiinsa :)

Eilisen tottisteluista ei hyvää sanaa sanottavana. Lähinnä ohjaajan kädettömyyden takia. Mutta tulihan taas tehtyä ja nähtyä, että ehkä tottikseen pitäisi panostaa samalla innokkuudella kuin esineisiin tai hakuun ;o) Tottiksen päätteeksi päästiin tekemään kuitenkiin pitkä metsälenkki vesisateessa. Mieli lepäsi sateisessa metsässä ja kanttarellikastikkeen ainekset löytyivät siinä samalla :) Syksy on aivan parhautta rankkasateineen ja sienisatoineen!