vai nöyrtyminen? Aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Suuntasimme Tonnin kanssa kahdestaan Tuomarinkartanoon TOKO-kokeeseen. Koira oli innoissan ja virkeä autosta otettaessa, mutta liike liikkeeltä koira meni enemmän kipsiin. Tällä kertaa en itse jännittänyt niin käsittämättömästi kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta sekään ei auttanut. Vapaana seuraamisesta eteenpäin koira vain laski ja miltei kutistui silmissä, niin kipsissä se oli. Kun lopulta pääsimme hyppyyn saakka niin Tonni oli jo sulkenut ympäröivän maailman ulkopuolelle ja seisoi vierelläni tuttu itsepäinen ilme naamallan. Sieluni silmin näin sen mulkoilevan minua pahasti ja näyttävän keskisormea todeten "tee ämmä ite".

Mitä tähän voi sanoa. Minulla on nyt koiranomistajana peiliin katsomisen paikka. Mitä tästä eteenpäin, miten jatketaan? En halua olla sellainen ihminen joka ajaa koiransa harrastuksen vuoksi sellaiseen tunnetilaan missä Tonni tänään oli. Se ja sama mitä muut ajattelevat - minun asiani on ajatella koirani parasta.

Kolmostulos pisteillä 101,5.