Perjantaina oli kauneudenhoitoilta ja molemmat koirat saivat osakseen jakamatonta huomiota kampaamisen muodossa. Millin hurjan pitkäksi venynyt kampaamisväli ei ollutkaan aiheuttanut niin kamalaa takkutukkaa kuin etukäteen pelkäsin. Pesun jälkeen selvittämäni niskatakku (ilmeisesti pelastusliivien aiheuttama) oli pahin mitä koirasta löytyi ja hyvä niin! Toki 5 viikon väli kampaamisessä näkyi irtoavan alusvillan muodossa, mutta mikäpä siinä, eipä tuolla turkilla muutenkaan tuuletella kehissä, varsinkaan nyt, kun tikkien takia kynittyä aluettakin kasvatellaan ja pitkään. Ensi kerralla ei onneksi tarvitse pitää näin pitää väliä, toivottavasti!

Lauantaiaamuna suuntasimme auton kohti Kirkkonummea ja treenailtiin vähän tottista Ninan ja Annan kanssa. Kiitos molemmille seurasta ja Ninalle hyvistä vinkeistä Millin seuraamisen suhteen. Näytti toimivan :) Ja paikallamakuukin oli pidempi kuin koskaan aikaisemmin!

Tonnin tottistelut olivat vähän seuraamista, vähän käännöksiä ja vähän seisomista. Sen lisäksi Tonni sai paikallamakuuharjoituksen Urhon kanssa, joka taisi rakastua. Tonni ei tosin ollut kovin otettu Urhon tulisista tunteista ;o)

Sunnuntaina kävin Tuomarinkartanossa esittämässa Ansan EH:n verran. Ehkä minun pitäisi lopettaa koirien esittäminen kehässä kun näyttää siltä, että kaikki esittämäni koirat saavat punaista nauhaa. Tai toteuttaa Jannen ehdotus: esitä kilpakumppaneiden koirat :) Vaikka Ansa ei ERIä saanutkaan, niin pikkuinen Usva Tonnintytär yllätti ollen ROP ja saaden ensimmäisen SERTinsä! Onnea Usvalle ja kotiväelle! Niin sitä pitää.