Kaksi viikkoa sitten päätin tilannekatsauksen jälkeen vaihtaa Millin Tonnin tilalle TOKO-kokeeseen. Kokeenomainen treeni Annamarin kanssa antoi uskoa siihen, että voishan sitä ehkä uskaltaa kokeilla. Joskushan se on kokeiltava jos meinaa kokeilla.

Viikolla yritettiin treenaillakin, mutta aika vähälle jäi, olisi voinut enemmänkin tehdä, mutta kun ohjaaja on saamaton ja laiska, niin ohjaaja sitten on saamaton ja laiska. Maanantaina kuitenkin treenailtiin EPK:n ryhmässä ja saatiin "väärän rotuisia" harjoituskaveriksi paikkamakuuseen. Yleensä kun kuitenkin treenaillaan tukkakoirien kanssa niin ohjaaja halusi valaa uskoa itseensä, että sujuu se vieraan näköisessäkin seurassa. Ja torstaina saatiin treeniapua kokeneemmalta tokottajalta, kun Pian kanssa käytiin vetämässä viimehetken treenit.Silloin piti todella ottaa hattu kouraan ja todeta, että kokeessa voi mennä hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Itsekseni sitten mietin, että mennään katsomaan mitä tuleman pitää, sillä kahdessa viikossa voi rakentaa vain rajallisen määrän liikkeitä valmiiksi ja koska Milli ei koskaan ole ollut kokeessa niin se mitä tapahtuu jää nähtäväksi.

Kotona ennen koetta tunnelma oli aika, noh, käsinkosketeltava. Oksetti ja kädet tärisi. Koepaikalla ei näyttänyt olevan tuttuja ja oli siellä kuin orpo piru. Tosin sitten bongasin yhden Millin pentuajoilta tutun partistyypin ja hermoilimme keskenämme sitten. Siihen saakka kunnes Annamari ilmestyi yllättäen paikalle :) Se oli mukava yllätys ja tulihan sieltä hyviä vinkkejäkin odotteluun ja koiran virittämiseen. Ehkä sitä oppii joku päivä itsekin.

Alokasluokassa ainakn tuomarit tuntuvat rakastavan omaa ääntään. Siinä tuomarin puhuessa alkoi jännittämään ihan älyttömästi kun vierellä olevat koirat piippasivat ja Milli kiinnostui erittäin kovasti toisesta vierustoveristaan. Sanotaanko, että tässä kohtaa oli ohjaajalla kokeen piinaavimmat hetket. Edes paikkamakuu ei raastanut hermoja yhtä paljon.

Loppukokeen aikana en sitten jännittänytkään enää niin paljoa ja Annamarin merkattua pisteet ylös kentänlaidalta saimme laskea tuloksen jo ennen kuin se ilmestyi tulostaululle. 151 pistettä ja kakkostulos! Täytyy sanoa, että koiran kououtustasoon nähden olen erittäin tyytyväinen tulokseen ja nyt tiedämme mitä pitää treenata. Ehkä ensi kokeeseen menemme niin, että Milli jopa osaa kaikki liikkeet ;o)

Erityikiitokset Annamarille ja Pialle avusta!

Toki jotain vahinkoakin pitää sattua, joten Millin all time favourite perintövinkulelu jäi koepaikalle. Onneksi Millille kaikki lelut ovat tärkeitä, joten ehkä vielä löydämme yhtä hyvän ja paremmin taskuun sopivan palkan pikkupimulle :)

Kuva Annamari Aarnio