Viime viikot ovat menneet aika haipakkaa UPJ:n koetta valmistellessa ja sitä päättellessä. Oli kaikennäköistä ja siihen vielä vähän päälle. Eikä vieläkään ole kaikkea tehty, kun muutamat laskut antavat odottaa itseään. Enpä hommaan lähtiessäni ymmärtänyt miten isosta hommasta on kyse. Mutta kuitenkin täytyy muistaa, etten lienee ole se joka eniten on uhrannut aikaa ja vaivaa kokeen onnistumisen eteen...

Koejärjestelyjen lisäksi ollaan esineruutuiltu, hakuiltu, tottisteltu ja välillä jopa ehditty lenkillekin. Niin ja silmäpeiliin, jossa molempien hurrjien silmät todettiin terveiksi, kuten myös Tonnin tyttärien Ansan ja Pennyn silmät :)

Haku menee normaaliin malliin. Ei mitään huomauttamista - eikä oikeastaan muistikuviakaan kiireisten viikkojen takaa. Mutta jos ei ole muistikuvia, niin tuskin meni kovin huonostikaan.

Esineruudut lauantaina ja tänään. Jos alottaisi tämän iltaisesta jonka vielä muistaa. Milli ensin ruutuun. Vieraan (tai vieraan ja vieraan, Niinan) tallaama ruutu. Kaksi täysin uuden hajuista vierasta esinettä yksi oma. Ensimmäinen nousi taas vauhdikkaasti ja 18o asteen kulman kera. Vieras esine. Toinen todennäköisesti paikannettiin ja vaihdettiin omaan työrukkaseen. Ja viimeinen nousi sen näköisenä, että sen sijainti todellakin tiedettiin jo etukäteen. Kolme lähetystä, kolme esinettä. Toista kertaa ikinä kolme esinettä valmiina joten tyytyväinen olen. Vauhti on niin hurja ettei uskoisi koiran tekevän mitään muuta kuin rallaavan, mutta kyllä ne esineet sieltä nousee ja hyvin nouseekin. En ymmärrä tuota työskentelytapaa, mutta jos se on hauskaa ja se toimii, niin mikä jottei.

Tonnille vietiin yhdessä kaukosäädin ruutuun ja siili oli taas valmiina. Kaukosäädin nousi enemmän kuin kiitettävästi vauhdin ja tarkkuuden muodossa. Siilin vierestä juostiin metrin päästä eikä löydetty. Olin jo varma, että täytyy lähetellä koira uudelleen ruutuun mutta sinne se jäi työskentelemään, mikä yllätti ohjaajan täysin. Kutsuista huolimatta koira ei palannut ennen kuin siili nousi ruudusta. Olen suoraan sanottuna äimänä tästä ratkaisusta. Ei todellakaan Tonnimaista.

Lauantain esineet lyhykäisyydessään. Millillä kolme vinkusiiliä. Pintä vaikeutta löytää kakkonen ja kolmonen, mutta nenä on auki koko ajan. Vrt. tämän päiväinen treeni. Motivaatio ei kuitenkaan kadonnut vaan ilmeisestikin löytyi.

Tonnilla wubba kong vietynä ja siili valmiina. Wubba löytyi hienosti ja nopeasti. Siili hyvin ja mainiosti. Hyvin näki nenätyöskentelyn kun koira nuuskutteli kiven ympärystä.

Hyvät oli molemmat treenit.

Tottikset meni moitteettomasti myös koirilta. Ohjaaja voisi tällä saralla terästäytyä. Perjantain jehova-tottikset oli kyllä molemmilla koirilla kiitettävät :) Vaikka Millin kanssa meni vähän riehakkaaksi, mutta kivaa oli ja se lienee se pääasia. Ainakin koiralle :D