Aamulla varhain oli kello soimassa, jotta emme vain missaisi turritottiksia. Heitimme Jannen työpaikan kuntosalille ja suuntasimme sitten Lepuskin urheilupuiston parkkikselle tottelemaan. Tälläkin kertaa saimme yksityistunnin, sillä muita turreja ei ollut paikalle ilmaantunut.

Karseasta tuulesta ja myrskyn lähestymisestä huolimatta teimme pienen treenin. Toki takki jätettiin päälle ihan vain varmuuden välttämiseksi, mutta kyllä ainakin meillä ihmisillä jokainen vaatekerta oli tarpeen. Milli teki seuraamista ja hyvää seuraamista tekikin tällä kertaa. Pitkällä suorallakaan ei tarvinnut juuri puuttua tekemisiin ja puuttumiseen regoitiin toivotulla tavalla. Erittäin nättiä kontaktia ja seuraamista kaiken kaikkiaan.

Sivulle tulossa vaikutti, ettei Milli oikein tiedä mitä se tarkoittaa. Ohjaaja antoi turhan roiseja apuja ja silti sivulle tulot olivat huonot. Hieman hiottiin tätä ja kotona vielä kokeilin ruokakupin kera: tuloksena täydellinen (suora) sivulle tulo :)

Tottiksen lopuksi Annamari halusi hieman haukuttaa Milliä ja koska matkassa oli vinkusiili ja Millillä hieman hulvaton päivä kaiken kaikkiaan niin tuloksena oli todella intensiivistä, pätkimätöntä ja itsevarmaa haukuntaa. Hieman turhan tuttavallista toki, sillä haukuessa koira kävi "maalimiestä" koskemassa, mutta en usko, että siitä kehkeytyy ongelmaa sillä koira käyttäytyy nätisti metsässä. Ja toki koko tilanne ja ympäristö oli erit kuin metsä.

Tonnille tehtiin himan kaukoja ja hieman seuraamista. Todettiin ongelmaksi se, että Tonni taitaa osata laskea. Ja koiran lisäksi ohjaaja on rutiineihinsa orientoitunut. Yllätykseksi kun jatkettiin kymmenen askeleen päästä seuraamista ja vaadittiin niin Tonni jopa pertasi seuraamistaan kun ei jäävän käskyä tullutkaan... Ehkäpä tässä olisi työkaluja tulevan varalle?

Kotiin päästyämme päätimme lenkittää koirat erikseen. Ajattelin, että Millille tekisi tosi hyvää jatkaa eilistä remmilenkkeilykuuria ja koska Janne halusi mennä juoksemaan, ajattelin tyrkätä Tonnin Jannen matkaan. Vaan kuinka kävikään. Kun Janne alkoi vetämään juoksuvermeitä niskaan Tonni painautui tiiviisti lattiaan ja painoi päänsä itsepäisesti maahan. Ja Milli vouhkasi joka puolella, ettei Janne vaan voisi olla näkemättä, että Milli on olemassa ja Milli tahtoo mukaan. Ja lopulta päädyimme rataisuun, että Milli sai lähteä juoksemaan valjaissa Jannen kanssa ja me Tonnin kanssa kävimme katselemassa jos vaikka eilen hukattu kuonopanta löytyisi. Noh, ei löytynyt ja keli oli kamala... Mutta tulipahan käytyä lenkillä. Jannen ja Millin juoksureissusta en juuri muuta vastausta saanut, kuin että hyvin meni. Pitääköhän patistaa Janne pitämään omaa treeniblogia näistä juoksuhommista? Jannen tuntien se olis kyllä aika hemmetin tylsää luettavaa, joten jääköön tämä osio meidän puuhista hämärä peittoon, niin teille kuin minullekin.

Tämän kaiken päälle koirat kävivät vielä pesulla ja se tarkoittanee sitä, että huomenna heiluu harja.