Viikonlopun teema on ollut vetäminen ja vetämättöyys.

Janne päätti vihdoinkin kokeilla Millin kanssa valjaissa ja vetovyössä juokseimsta. Herra tietää miksi, sillä Janne on päättänyt, ettei minulle kerro miksi innostui ajatuksesta. Ei se kuitenkaan uusimman Koiramme-lehden kirjoituksesta tullut, sillä hommaa suunniteltiin jo ennen kuin koko lehti edes oli laatikkoon kannettu. Enivei Janne käytti Milliä kokeilemassa miltä se juokseminen tuntuu kun saa luvan kanssa vetää valjaissa. Paikaksi valittiin mahdollisimman syrjäinen hiekkatie, missä ei olisi muista ulkoilijoista häiriötä ja kuulemani mukaan hyvin meni - minuahan ei siis luonnollisesti mukaan huolittu. Milli jaksoi hyvin juosta ja vetää. Välillä toki piti juoda ja hieman levähtää ja sitten taas meno maistui ja molemmille homma tuntui olevan kivempaa kuin ihmisten ilmoilla remmissä juokseminen. Tosin lenkin jälkeen Milli tuntui kovin väsyneeltä ja nukkui kippuralla alakerran sohvalla :D

Lauantai aamuna en saanut oikein nukuttua ja päätin käyttää koirat ulkona, että juoksija saa levätä. Käytettyäni Tonnin aamutarpeillaan otin Millin ja lähdin kunnon lenkille. Tällä kertaa tosi loogisesti teemana oli vetämättömyys. On kai vihdoinkin aika puuttua Millin täysin puutteelliseen, jollei ehkä olemattomaan remmikäytökseen. Onneksi täällä lähiössä on lenkkipolulla hiljaista viikonloppuaamuina joten en saanut ketään kimppuuni läksyttämään koiran kohtelusta kun annoin Millille palautetta vetämisestä. Virheellisestä toiminnasta karjuin pää punaisena ja rytäsin kohti koiraa vihaisena. Oikeasta toiminnasta palkkasin nakeilla. Ei tarvinnut onneksi montaa kertaa toistaa kunnes pelkkä maltillinen ei toimi ja lopulta Milli oma-aloitteisesti palasi vierelleni kun hihna kiristyi. Onneksi päätin odottaa siiheksi kunnes koira on reilu kaksi tätäkin toimenpidettä...

Iltapäivällä oli sitten Tonnin vuoro päästä kanssani remmilenkille, koska minulle ilmoitettiin, että Janne ja Milli menevät juoksemaan, eikä minua huolita mukaan. Tonnin remmilenkkeilyssä ei ollut huomauttamista. Oli suorastaan helppoa ja melkeinpä tylsää kun voi vain kävellä ja koira remmin nokassa ei ryntäillyt edes takaisin, tehnyt piruetteja eikä mitään muutakaan typerää. Tonni <3

Milli ja Janne palasivat juoksureissultaan tyytyväisinä ja erittäin rapaisina. Tai ainakin Janne, joka oli yltä päältä kurapilkkujen päällystämä :) Tällä kertaa lenkki oli ollut pidempi kuin eilen ja taas Milli oli vetänyt hyvin innokkaasti ja liina kireällä. Uteluista huolimatta en saanut nyhdettyä kunnollista informaatiota harjoituksesta. Mutta ilmeisen hyvin tämä uusi innostus on lähtenyt käyntiin kun Janne halusi heti tänään mennä uudestaan juoksemaan eilisen innoittamana!

Sitä en sitten tiedä miten selkeää koiralle on harjoitella vetämistä ja vetämättömyyttä samaan aikaan, mutta mitäs meillä muutenkaan niin järkevästi tehtäisiin ;o)