Puuh. Anoppilan kautta Rukalle ja viikon lomailun jälkeen 11 h ajomatka kotiin. Eli huomenna siis hyvin levänneenä töihin...

No ei sillä. Oli loma tosi antoisa ja mukava. Nukutti hyvin kun koko ajan oli pimeää ja hiljaisuudessa mieli lepäsi. Telkkaria ei avattu ensimmäisen illan jälkeen ja kun nettikään ei toiminut, niin kulutimme aikaa kynttilän valossa lukien. Toki vasta urheilullisen osuuden jälkeen ;) Ensin käytiin tekemässä Jannen kanssa tellumutkia mäessä ja sitten minä vietin after skitä Tonnin kanssa lähimaastoissa vähän humputellen. Milli taas oli hyvinkin innokas koirahiihto-oppilas Talvijärven jäällä. Valitettavasti näistä harrasteista minulla ei juuri ole raportoitavaa sillä Janne totesi ykskantaan, että jos haluan hänen hiihtävän Millin kanssa, niin sitten en huomauttele, jakele neuvoja enkä puutu muutenkaan koko touhuun. Torstaina sentään sain käydä Milliltä salaa katomassa harjoituksia ja jos ei muuta niin vauhdikkaasti ne menivät! Ja suoraan sanottuna Milliä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa olenko harjoituksia katsomassa. Pääasia tuntui olevan, että sai juosta tuulen lailla  :D Milli laittoi siis kaiken tarmonsa juoksemiseen sen jälkeen kuin pääsi suksien jännittämisestä yli. Tai näin ainakin kuvittelen sen yhden treenin nähneenä.

Mukavinta koko touhussa on se, että Milli on vallan uudella tavalla ihastunut Janneen ja Jannekin on selkeästi alkanut pitää Milliä uudella tavalla arvossa. Hyvä homma. Onhan tyypeillä ollut jo pitkään tosi hyvä suhde, mutta juosemisen ja hiihtämisen myötä se on aivan uudella tasolla.

Mutta joulua siis vietettiin rennosti, urheillen ja lumisissa maisemissa. Ehkä tästä pitää tehdä perinne? Olihan tämä kuitenkin toinen vuosi jo putkeen.

Tonni rentoutuu sohvalla.

Milli odottaa hiihtämään lähtöä.

Posetetaan mökin kulmalla.

Kuuraparta tuiskutukka. Milli.