Vuosi on aloitettu ahkerissa merkeissä. Ollaan treenailtu hakua paukkupakkasessa ja vähän lauhemmassakin säässä. Sen lisäksi Milli on käynyt Jannen kanssa harjoittelemassa vetohiihtoa - nyt lajissa on jo edetty sille tasolle, että eilen sauvat olivat matkassa mukana ekaa kertaa

Eilen kun Tonni jäi eläinlääkärin huomaan steriloitavaksi kävimme Millin kanssa lenkkeilemässä vanhoissa kotimaisemissani. Kylläpä vieläkin iski koti-ikävä. Kyllä vaan Herttoniemessä on sitä jotakin. Tunnin lenkki sähikäisen kanssa oli yhtä tuskaa ja karjumista. Tunsin itseni vähintäänkin ääliöksi kun murahtelin ja ärähtelin koiralle saadakseni pysymään sen nahoissaan. Loppujen lopuksi Milli käyttäytyi melko hyvin ottaen huomioon, että kyseessä oli aivan vieras paikka, muta ai että allekirjoittaneelta meinasi palaa käämi. Taas kerran. Hetken aikaa teki mieli vaihtaa Milli aivan suloiseen 12 viikkoiseen (rauhalliseen) villakoiranpentuun. Se olisi ollut aivan oikean värinenkin

Kotiin kannettiin viltin sisällä nukkuva Tonni. Heräilemiseen meni oma aikansa ja lopulta Tonni jaksoi sen verran valvoa, että pääsi pissalle ja sai ruokansa. Joka valitettavasti saatiin siivota oksennuksen muodossa lattialta aamuyöstä. Nyt ruoka ja särkylääkkeet näyttävät tekevän osansa ja Tonni tuntuu olevan väsynyt, mutta kuitenkin hyvän tuulinen. Pieni kultatyttö.

Millin ja Ansan kanssa käytiin Porvoossa hakuilemassa ja Millin neljä ukkoa löytyivät hyvin, vaikka itse lähettelinkin koiraa taas kerran ihan vääristä paikoista. Haukku irtosi mukavasti ja jos ei mitään muuta, niin koiran työmotivaatio oli aivan mahtava. Kuten aina haussa

Tonnikin oli vain rehellisesti iloinen meidän tullessa kotiin, eikä tarvinnut näyttää Millille kaapin paikkaa. Tai ehkä ei vaan jaksanut. Tuossa taas nukutaan, mutta niinhän sitä sanotaan jo lastenlauluissa, että "uni paras lääke on, sitä nauttikaamme". Samaisessa laulussa pieni veljenpoikani totesi vuosia, vuosia sitten laulettavan "karhunpoika sairastaa, häntä helli käärme"  Terveisiä vaan Jesselle, vaikket tätä luekaan.