Osaako koira varoa heikkoja jäitä? Voivatko ne todella ymmärtää ritisevän jalkojen alla pettävän jään olevan potentiaalinen vaara? Luulisi, ettei hurjat ainakaan tassujen kastumisesta välitä, se verran kovia rypemään molemmat olevat. Tänään kuitenkin jäisellä suolla molemmat vetivät matalaksi ja varovaiseksi kun jää petti tassujen alla ja tassut upposivat veteen - vain tavoittaakseen seuraavan, paksumman, jääkerroksen. Toki tunne oli ikävä omienkin jalkojen alla, joten miksi ei koirankin mielestä? Eihän ne kuitenkaan mitään tyhmiä ole.

Viime viikolla minun sanottiin vähättelevän koiria(ni). Onko todella näin vai oliko kyseessä vain näkemysero? Kuka tietää - toivoisin kuitenkin olevani realistinen odotuksissani ja käsityksissäni.

Tonni on paranutnut hyvin. Voisi melkein sanoa, että uusi Tonni on paranneltu versio vanhasta Viaton Leikkisä, iloinen ja jotenkin  niin maailmaa syleilevältä Tonni tuntuu tällä hetkellä. Lelut kiinnostaa ja Millin kanssa kiskotaan leluja kilpaa.

Milli taasen on harjoitellut hieman itsenäisyyttä, kun Tonnia ei ole viitsinyt viedä treenaamaan. On leikitty vieraiden koirien kanssa ja käyty vieraassa metsässä treenaamassa. Sunnuntaina oli hieno suoritus, vaikka oli vieras metsä, uusi maalimies ja eka tyhjä ikinä. Maastokin oli haastava. Olin enemmän kuin tyytyväinen. Ja siihen olin erityisen tyytyväinen, että Ansa ja Milli leikkivät todella nätisti yhdessä. Pitäisi vain käydä useammin yhdessä ulkona, että tilanne säilyisi. Olisi kuitenkin kiva, että Millillä olisi joku muukin leikkikaveri kuin Tonni.

Oman porukan lenkeillä on uusi tyyli. Millille annetaan heti alkumatkasta mahdollisimman iso karahka matkaan joka pitää rasavillin kiireisenä. Näin Milli purkaa suurimman energiansa keppiin eikä ole tarvetta härnätä Tonnia. Tänään haukutin Milliä karahkalla ja kaaduin jäisellä suolla. Tonni innostui vallan mahdottomasti ja tuli viereeni leikkiinkutsuasentoon. Onhan se kiva, että koira innostuu siitä, että emäntä mokailee. Tonni on aina nauttinut näistä tilanteista kun olen rähmälläni jossain. Se oikein nauraa minulle päin naamaa.

Milli sai hymyn huulille karahkansa kanssa. Purettuaan alkumatkasta siihen suurimmat turhaumansa, sitä kannettiin pitkään ja hartaasti häntä koko ajan heiluen puolelta toiselle. Koko koira oli hymyä täynnä.

Tänään oli kaikin puolin muuten lähes täydellinen päivä, paitsi hammaslääkärillä totesin, että kaikki ylimääräinen raha taitaa upota sinne tulevaan kesään mennessä. Se siitä koiraharrastuskesästä Otsan rypistys