Hurjien kahden viikon kaupunkiloma Tassuissa oli mennyt selkeästi kovassa kurissa, sillä kotiin palautui kaksi hihnasa hyvin käyttäytyvää koiraa  Nautimme siis siitä niin kauan kunnes taas pilaamme koko jutun metsittymällä.

Palasimme lomalta myöhään sunnuntai-iltana ja Janne haki Hurjat maanantaina aamutuimaan ja teki vähän aikaa töitä etänä, että kaksikko saisi asettua rauhassa kotiin. Vastaanotto Tassuissa oli kuulemma ollut kiihkeä ja hoitolan tyttö oli valaissut, että koirat olivat olleet aina alkumatkasta remmilenkeillä "hieman" vilkkaita. Oletan siis, että totuus on ennemminkin aivan kamalia. Saa nähdä onko tulevaisuudessa hoitolassa aina "täyttä" kun tiedustelemme koirille kaupunkilomaa

Näistä ennalta kuulluista syistä olin aivan varma, että minut vähintäänkin hypitään kumoon ja osoitetaan hyvinkin rajua rakkautta kun palasin töistä kotiin ja kohtasin koirat ensimmäistä kertaa hieman yli kahteen viikkoon. Näin ollen varauduinkin kotiinpaluuseen ovelana kahden sikakorvan voimalla. Iskin koirille sikakorvat kitaan heti ensimmäisenä ja sen jälkeen sainkin pettyneenä todeta, että koirat oikeasti vain miettivät, että miksi tulin ihan kesken unien häiritsemään ja sikakorvat olivat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin minä.  Se siitä uskollisesta ystävästä. Puppua kaikki tyynni.

Maanantaina käytiin Millin kanssa EPK:n tottiksissa toteamassa, että koira on hieman uupunut, mutta teki ihan nättiä seuraamista ja tällä kertaa liikkeestä istumisetkin olivat nopeita ja täsmällisiä. Tonni auttoi sillä aikaa Jannea pyykinpesussa ja kamojen purkamisessa.

Tänään tiistaina sitten aloitettiin taas metsittyminen ja voi sitä riemua! Tonnikin paineli pitkin ryteikköä kuin pahainen pentukoira ja todella nautti vapauden riemusta pitkästä aikaa. Molemmilla oli aivan mahtavan hauskaa ja Millin lenkin kruunasi lumipalloleikit  Olipa hauskaa katsella toisten rajatonta riemua.

Oma loma meni hyvin, vaikkakin tietysti sairasti lakisääteisen virkamiehen lomaflunssan. Lähes koko loma meni räkiessä, mutta kiukulla vaan telluttamaan joka päivä. Ja kyllähän se oli sen arvoista. Laskettelun ohella tarkkailin Bulgarialaista maalaiselämää ja tein seuraavanlaisia eläimellisiä tuttavuuksia hotellimme "kotikadulla":

Valloittavan ihanat pikkukilit

Isot vuohet lähtivät paimenen matkaan aamuisin kylille

Hevonen

Bussimatkalla Sofian kentälle näimme myös mainion aasin, jonka ääni muistutti sumutorvea:

Sekä suloisen teinikoiran, joka selkeästi oli saanut oppia tuntemaan ihmisten pimeän puolen  Niin nopasti koira väisti reippaasti kohti tulevaa ihmistä. Pienien rauhoittavien eleiden ja rauhallisen käytöksen jälkeen koira antoi rapsuttaa korvan takaa ja nuoli sormet. Lopulta rekku söi kädestä herkkuja ja osoitti luottamusta kaikin tavoin.

Loppuun vielä yksi pakollinen tellutykityskuva