Koko viikon auringonpaistetta viraston ikkunasta katselleena odotin viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Luvassa oli lenkkitreffejä, tottista ja hakua  Eli kaikenmoista mukavaa.

Vaan karvas oli pettymys herätä lauantaihin lumisateessa! Milli kuitenkin pääsi Jannen kanssa hiihtämään jo toista kertaa tällä viikolla ja minä menin Tonnin kanssa lenkittämään äitiä lapsuudenmaisemiin. Millin hiihdot olivat kuulemma menneet mallikkaasti, mutta puhtia hiihtely ei ollut vienyt, sillä kun Milli pääsi "mummolaan" niin matot saivat huutia ja kiittelin itseäni, että olin pelastanut matalalla pöydällä sijainneet koriste-esineet vitriiniin...  Epäilenpä taas äidin ilmeistä, että en ole kovin tervetullut vieras silloin kun Pyörremyrsky-Milli on mukana.

Ruokailun jälkeen (koiratkin saivat taas äidiltä yhtä jos toista herkkua) piti suunnata kohti kotia, että ehtisin tottistelemaan poikkeuksellisesti lauantai-iltana EPK:n tottiksiin. Meille oli varattuna Talin huipun kenttä, mutta kun keli oli mikä oli niin esteitä emme päässeet harjoittelemaan, mutta Milli teki paljon seuraamisia, mistä saatiin kerrankin kehuja, ja ampumistakin kokeiltiin pitkästä aikaa. Aluksi Milli kuunteli laukauksia tarkasti ja korvat heiluivat voimallisesti laukauksen pamahtaessa. Viimeinen laukaus oli Millin ollessa paikkamakuussa, eikä viiksikarvakaan värähtänyt. Ainakin siis yksi yhteinen piirre äidissä ja tyttäressä

Henkilöryhmäkin meni mallikkaasti ja olin varsin tyytyväinen, että sain itseni raahattua paikalle kelistä huolimatta. Tonni sai tottistella hieman koulutusohjaajan Ekkon kanssa. Tällä kertaa toiminta ei ollut yhtä innokasta kun edellisissä turritottiksissa. Mutta ihmekös tuo. Lunta satoi silmiin, eikä Tonni muutenkaan arvosta huonoa keliä. Hyvin meni olosuhteisiin ja koiraan nähden. Olin ikionnellinen kun kotona minua odotti kuuma sauna sillä olin kohtalaisen märkä ja väsynyt.

Sunnuntaina oli vuorossa taas turritottikset. Aikaa saatiin taas vierähtämään aika lailla ja mukavaa oli. Millillä tehtiin taas seuraamisia ja saatiin kommenttia, että parempi on. Ei juuri kontakti irronnut vaikka Annamari aiheutti häiriötä huutelemisesta ohijuoksuihin. Teinitytöt Milli&Mella tekivät kimppapaikkamakuun esimerkillisesti Vilin toimiessa taas virallisena häiriökoirana. Ihana Vili   Otin pienen henkilöryhmänkin joka ei tuottanut minkäänmoista ongelmaa, kuten ei edellisenäkään päivänä.

Tonni oli päivän viimeinen tottistelija vaan ei vähäisin. Kelin ollessa parempi oli Tonnikin parempi. Tehtiin vähän sitä sun tätä ja hassuteltiin yhdessä. Tonni on niin mahdoton tänäpäivänä, ettei sille voi muuta kuin nauraa. Hyvä mieli tulee kaikesta kun koira on maailmaa syleilevä

Tottiksista ajoin suoraan metsään pissattamaan koiria ja hakuilemaan. Tonnin hakutreeni pitkän tauon jälkeen oli huomattavan hyvä. Kaikki kolme maalimiestä nousi hyvin ja viimeisellä pistolla koira teki kaikkensa saadakseen rullan suuhun kun se hajosi. Varmaan paras hakutreeni mitä Tonni on ikinä tehnyt. Ja vauhti oli aivan eri luokkaa kun ennen... Edellisen esineruututreenin valossa päätimmekin laittaa Tonnille tavoitteeksi hakukokeen kymmenenvuotiaana  En voi muuta sanoa, kuin olen hämmästynyt ja hämmentynyt. Ja kovin ilahtunut tästä uudenlaisesta Tonnista!

Millille tein pitkän treenin. Ukko, ukko, tyhjä, ukko ja ukko. Koira oli intoa piukeassa. Ukot löytyivät ja haukku irtosi. Tyhjältä tuli pois kutsuttaessa (olikohan kolmas tyhjä ikinä) ja olin erittäin tyytyväinen pikkulikkaan taas kerran. Nyt ne noudot, esteet ja eteenmeno kuntoon  Ei onneksi ole paljoa. Eipä.