Perjantain jehovatreenin lisäksi meillä oli muutakin aktiviteettia tänä viikonloppuna. Launtaina kävimme tottistelemassa EPK:n vuorolla Talin huipulla. Totuttuun tapaan keli oli taas vähän huono, mutta tällä kertaa Milli teki ekana koirana treeninsä, joten esteet eivät vielä ehtineet liukastua. Eteenmenoissa alkaa olla jo ajatus kunnossa, mutta selkeästi väsyneenä eteenmeno on vielä vaikea. Ei se mitään, lisää vaan treeniä siihen liikkeeseen. A-este alkaa olla ja hyvällä mallilla ja Millillä kova hinku ylittää se - vaikka vauhti ekalla sääntöjen mukaisella A:lla meinasi loppua kesken (alla kaksi loivempaa A-estettä) niin sisulla Milli punneris itsensä yli ja seuraava ylitys menikin jo paljon paremmin. Luoksetulojen paikat olivat hyvät, mutta hieman vinot. Tosin  Milliksi todella vähän vinot.

Kotiin tullessa vastassa oli ikävä yllätys. Aamuisen Tonnin aloittaman luusta murinan jatkoksi saatiin Milliltä ponteva toivotus muorille lähteä vanhainkotiin ja holhouksen alle. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun Milli aloittaa murinat. Tähän ei auttanut muu kuin kertoa hurtille, että ainoa narttu joka meillä saa murista olen minä. Eikä Jannellekaan sitä oikeutta suoda. Jo on perkele, että näitä tulee aina aika ajoin. Onneksi sitä on jo oppinut lukemaan koiria tarkasti tämän suhteen ja murinat on saatu katkaistua alkuunsa. Mutta vituttaahan tuollainen.

Sunnuntaina vuorosssa oli paras harrastus eli hakuharrastus. Koiria oli tällä kertaa runsaasti ja täytyy kertoa, että ihastun Remu-villikseen joka kerta vain enemmän. Mikä veijari! Milli teki varsin hyvän treenin, ilmaisut ovat hyvää tasaista paukuttamista ja into aivan tapissa. Nyt pitää vaan vaikeuttaa treeniä, ettei olisi Millillä liian hauskaa ja helppoa. Itsellekään nämä treenit eivät aina ole helppoja. Tänään tuli otettua sellaiset lipat, että kallion paksu sammalpeite oli minun onneni. Suorin vartaloin eteenpäin kaatuminen olisi muuten voinut sattua ihan kivasti...

Tonnin treeni oli tavallista humputtelua. Pari ekaa meni hyvin. Irtorullat tulee hyvin minulle saakka eikä pelleilyä niiden kanssa enää esiinny. Ehkä kohta uskaltaa jo vaihtaa takaisin norskiin... Tai mistä sitä tietää kun Tonnista on kyse. Vika maalimies oli Tonnille vaikea, mutta lopulta se saatiin selvitettyä. Ei loppunut motivaatio kesken

Rottiksista en edes ala puhumaan. Ami on aivan uskomaton reilu kymppi veenä motivaationsa kanssa. Sitä koiraa ei ikä paina. Voin vain toivoa, että Millistä tulee edes puoliksi niin hyvä. Ja Assu - niin harvoin kuin Assu treenaa, siihen nähden koira on hyvä! Ihana, lempeä Assu.

Musta nuoriso on myös kehittynyt vallan hyvin. Tonnin Ansa-tytär on ottanut mahtavan harppauksen eteenpäin tänä syksynä. On oikea ilo katsoa Ansaa ja Tarjaa töissä. Hyvä Ansa! Ja Wallu, vasta tämän syksyn treeneissä käyneenä koiralla on mahtava into jaedistyminen on ollut hienoa. Kiva katsoa miten tämä koirakko edistyy - nimittäin ohjaajalla myös riittää intoa ja mielenkiintoa

Koska syksyltä ei ole hausta kuvia, laitetaan pari makupalaa kevään leiriltä Millistä, kuvaajana Satu Mikkonen.