Lumileikkejä

Lauantaina päästiin taas asian ytimeen ja ulkoiluttamaan kameraa. Sai koiratkin tulla mukaan, mutta vain siksi, että voivat toimia malleina. Pakkanen oli laskenut -9 C:een ja se tuntui suorastaan helteeltä. Hyvin tarkeni ilman rukkasia - mikä oli valokvauksen kannalta loistohomma

Reippaillessa kului pari tuntia kauniissa talvisessa metsässä. Ajoittain kuitenkin tuntui hieman epätoivoiselta kun lunta oli puoleen reiteen. Toki minä olen tällainen pätkä, mutta Jannellakin oli reilusti yli polven lunta paikka paikoin. Ja mites koiraparat sitten. No kaulaan saakkaha sitä riitti.

Hyvin huomasi koirien luonne-erot. Milli paineli pioneerina edellä tehden meille muille polkua. Tonni pysytteli mieluiten viimeisenä, että polku olisi mahdollisimman vaivaton kulkea. Millillä oli koko lenkin huippuhauskaa. Milloin juostiin muuten vaan syvässä lumessa, milloin kepin perässä. Ja välillä metsästeltiin hangen alta mielikuvitus-myyriä Tonni taas - sitä otti päähän ihan armottomasti. Näki oikein päälle päin, miten se olisi halunnut vain päästä kotiin ja nukkumaan sohvalle (mikä ei ole sallittua, mutta toki Tonni silti haluaisi). Mulkoili pahasti ja jalka alkoi nousemaan iloisesti vasta siinä kohtaa missä Tonni oivalsi auton olevan ihan kiven heiton päässä. Meidän äiti ja tytär. Kuin yö ja päivä.