Viikonloppuna käytiin Millin kanssa näyttäytymässä PK-tapahtumassa aika laihoin tuloksin EH AVO4. Onneksi kuitenkin kasvattajaryhmässä Milli sai tehdä oman osuutensa ja oli mukana siivittämässä Kirmixin kasvattajaryhmän KP ROP ja BIS-2 kasvattajaryhmäksi.

Maanantaina oli vuorossa hakua. Miten vaikeaa voikaan olla luottaa koiraan ja luottaa itseensä, että osaa lukea koiraansa? Milli selkeästi näytti, että etukulmissa ei ole ketään, vaan uskooko ohjaaja - no ei, kun kyllähän etukulmat pitää AINA tarkistaa. Ja ymmärtääkö ohjaaja lopettaa koiran huutelun pois tyhjältä kun koira selkeästi sai hajun maalimiehestä - ei tokikaan. Onneksi Milli ei uskonut. Positiivista harjoituksessa oli koira. Motivaatio kestää tyhjät ja hallintakin oli jo tässä treenissä parempaa. Ja kaikki maalimihet nostettiin, vaikka olin aivan varma, että jonnekin etukulmaan jäi ukko. Vaan eipä jäänytkään.

Treenien lopuksi juoruiltiin autolla ja Milli oli onnesta soikeana kun oli kerrankin mukana ainoana koirana ja siinä sitten porukka jutellessa rapsutteli ja huomioi koiraa. Sadun päristellessä antoi hyppypusunkin innostuessaan. Kertakaikkisen hauska epeli, tuo meidän Milli - IMHO