Milli täytti tänään neljä vuotta. Neljä vuotta siitä kun Janne painokkaasti sanoi, että "meille ei tule pentua". Neljä vuotta siitä kun vakuutin ja vannoin, että tämä pentu on kiltti, rauhallinen ja helppo. Ei ihan neljää vuotta siitä kun Janne totesi minulle, että "Milli on mun koira". Neljä vuotta pyörremyrskyn silmässä ja äärimmäisen onnellinen siitä. Meidän Milli on vaan niin meidän Milli. Ajoittan hermoja raastava, mutta niin rakas silti. Omat kotkotuksensa sillä on, mutta kelläpä ei olisi. Ja niin hyvin Milli sopii meidän laumaan. Sillä vaan on niin oma roolinsa, että ilman ei toimeen tultaisi. Mun rakas pikku työmyyrä.

Synttärilenkillä käytiin Sipoossa ja sienessä samalla. Kummatkin kävivät ojat ja mutalammet läpi ihan siitä ilosta, että saivat olla likaisia. Suppiksia löytyi, mättäillä vedettiin kunnon rallit täydessä sopusoinnussa. Keppejä, ojissa rypemistä ja juoksemista silkasta juoksemisen ilosta. Onni on olla onnellisten koirien omistaja.

Synttäri mudat

Synttärikakku

Synttärisiili