Lauantaina päästiin taas asian ytimeen ja ulkoiluttamaan kameraa. Sai koiratkin tulla mukaan, mutta vain siksi, että voivat toimia malleina. Pakkanen oli laskenut -9 C:een ja se tuntui suorastaan helteeltä. Hyvin tarkeni ilman rukkasia - mikä oli valokvauksen kannalta loistohomma

Reippaillessa kului pari tuntia kauniissa talvisessa metsässä. Ajoittain kuitenkin tuntui hieman epätoivoiselta kun lunta oli puoleen reiteen. Toki minä olen tällainen pätkä, mutta Jannellakin oli reilusti yli polven lunta paikka paikoin. Ja mites koiraparat sitten. No kaulaan saakkaha sitä riitti.

Hyvin huomasi koirien luonne-erot. Milli paineli pioneerina edellä tehden meille muille polkua. Tonni pysytteli mieluiten viimeisenä, että polku olisi mahdollisimman vaivaton kulkea. Millillä oli koko lenkin huippuhauskaa. Milloin juostiin muuten vaan syvässä lumessa, milloin kepin perässä. Ja välillä metsästeltiin hangen alta mielikuvitus-myyriä Tonni taas - sitä otti päähän ihan armottomasti. Näki oikein päälle päin, miten se olisi halunnut vain päästä kotiin ja nukkumaan sohvalle (mikä ei ole sallittua, mutta toki Tonni silti haluaisi). Mulkoili pahasti ja jalka alkoi nousemaan iloisesti vasta siinä kohtaa missä Tonni oivalsi auton olevan ihan kiven heiton päässä. Meidän äiti ja tytär. Kuin yö ja päivä.

Milli kurkkii rungon takaa

Kummakkii poseeraa

Milli kahlaa lumessa

Lunta yllä ja alla

Kolme pientä vaeltajaa

Milli keppijahdissa

Mahtimaisemat

Tonnia *ituttaa

Milli nauttii lumesta

Lauantaiaamuna lenkkeiltiin huimassa -23,5 asteen pakkasessa ja tänä aamuna hieman lauhemmassa -19,5 asteessa. Hhhrr. Alkaa olla jo aika hyinen meininki. Koiria pakkanen ei tunnu haittaavan ollenkaan, eikä itsellekään kyllä liian kylmä pääse tulemaan kunhan laittaa tarpeeksi päälle ja pysyy liikkeessä. Mutta se tosiaan vaatii pientä kerrospukeutumista ja sitä liikettä.

Tänään lenkillä kokeiltiin hieman uutta  kameraa, joka vihdoinkin matkasi Jannen mukana Kiinasta kotiin ja yritettiin ikuistaa näitä lumisia talvimaisemia, jotka ovat kuin suoraan satukirjan kuvituksesta. Niin kaunista, niin kaunista Janne varsinkin nautti puhtaasta suomalaisesta luonnosta ja pakkasesta vietettyään 2½ viikkoa Kiinan smogin keskellä.

Tonni

Kuurakulmakarva

Winter wonderland

Tonni

Milli

Janne on ollut työreissussa loppiaisesta saakka ja näin ollen ollaan vietetty todellista tyttöjen keskeistä laatuaikaa. Käyty lenkeillä omalla porukalla ja Annamarin porukan kanssa. Vierailtu Leenalla, Nooralla katsomassa pentuja ja kutsuttu vieraita omaan kotiin.

Oli hauskaa katsoa, miten neljä koiraa tulee täysin toimeen samassa tilassa lelujen ja luiden seassa. Millin mielestä oli aluksi vallan kamalaa, että meillä kotona oli vieraita koiria. Tai vieraita ja vieraita, mutta ei meille kuuluvia koiria. Tonni taas otti lunginman asenteen. Jos en kiinnitä niihin huomiota niin ne eivät minun mielenrauhaani häiritse. Milli vaelsi ja läähätti oman aikansa, mutta lopulta asettui kun huomasi, että Tao ja Vili ovat vallan harmittomia vieraita. Eivät vie Millin erityisen tärkeitä leluja Tässä kyllä huomaa äidin ja tyttären eron. Millihän on on muutenkin paljon hermostuneempi ja hektisempi kuin Tonni, mutta ihan näin suurta eroa en tässä tilanteessa olisi odottanut. Tai jos ajattelee asioita ihan oikeasti ja rehellisesti, niin olihan tuo aivan Millimäinen tapa reagoida asiaan.

Itseäni lähinnä kummastutti Tonnin lungi asennoituminen siihen, että hänen luuapajillaan oli vieraita koiria. Olisin luullut Tonnin puolustavan luitaan - samaan tapaan kuin Milliltäkin. Mutta ei. Tao sai aivan rauhassa nauttia luutaivaasta, jossa oli toinen toistaan ihanampia luita vaikka muille jakaa. Kaikki tosin jo loppuun kaluttuja, mutta näköjään niistä vielä iloa irtoaa.

Kiva kokemus oli, että voidaan istua iltaa yhdessä ja koirat voivat olla täysipainoisesti mukana. Kaikki yhdessä porukassa

Tänä vuonna vietämme joulua hieman tavallisesta poiketen. Tälläkin kertaa olen lomalla joulun aluspäivät, mutta en siksi, jotta voisimme matkustaa Rukalle laskettelemaan, vaan siksi, että voin olla kotona steriloidun Millin kanssa.

Maanantaina iltapäivällä Milli steriloitiin luottoeläinlääkärillämme Sopulitiellä. Leikkaus oli taas nopa ja kaikki sujui hyvin. Nukkuva koira kannettiin autoon ja kotiin peiton sisällä. Milli oli hyvä potilas ja nukkui rauhassa koko illan ja yön. Seuraavana aamuna voi hieman pahoin ja halusi nukkua jaloissa, mutta jo iltapäivään mennessä oli reippaampi. Toisena toipumispäivänä ei ollut tietoakaan enää kivulaisuudesta ja päivä kolmonen osoitti, että nyt täytyy jo päästä toiminnan ytimeen tai tulee aika pitkäksi. Helpostihan tuo väsyy, mutta muuten ei ole tietoakaan siitä, että koiralle olisi mitään tehty. Kaulurikammoisena Milli on saanut pitää "sukkapukua" päällään ja kaikki on sujunut hyvin. Koira ei ole kiinnostunut haavastaan lainkaan (ainakaan vielä) ja toipuminen on ollut nopeaa. Haava on pieni ja siisti. Kipulääkkeitä annetaan vielä toistaiseksi, mutta mikään ei osoita sitä, että koira niitä kaipaisi.

Koiraa saa ja pitää liikuttaa juuri niin paljon kun se itse haluaa, doctors orders. Lenkitettiin kuitenkin vain niin kauan kun itse jaksettiin