Viikonloppua on vietelty lenkkien, pesupäivän ja harjaamisen merkeissä. Valitettavasti Tonnin turkki alkaa antamaan osviittaa siitä, mitä sterilointi voi tehdä koiran turkille. Siinä samassa kampausvälissä kuin Milli oli vain suit-sait sudittava oli Tonto vetänyt turkkinsa todelliseen takkuun. Siinä oli enemmän ja vähemmän tekemistä kun muorin takut selviteltiin. Onneksi oli hyvät välineet tähänkin hommaan, niin suoriuduttiin siitäkin kunnialla.

Sunnuntain odotetut hakutreenit kutistuivat loppumetreillä esineruututreeneiksi, kun yksi toisensa perään perui tulemisensa. Olo oli ennemmän kuin pettynyt - mutta päätimme joka tapauksessa mennä tekemään esineet. Niitä kun tulee tehtyä ihan liian harvoin.

Millin kaksi ekaa esinettä nousivat ihan superhienosti ja nopeasti. Takakulmasta yhtään epätöimättä, vaikka olin ihan varma, ettei sieltä esine nouse ja ruudun keskeltä vieläkin varmemmin. Olin ihan ällikällä lyöty, sillä edellinen esinetreeni oli enemmän ja vähemmän vaikea. Viimeinen esine sitten tuotti jo päänvaivaa. Oliko syynä takaosassa ollut kaatunut puunrunko, joka ohjasi koiria keskelle ruutua takakulman sijaan vai mikä? Joku siinä oli, sillä Millillä ja Amilla oli ihan sama ongelma. Lopulta esine saatiin nostettua ja ei kun koira autoon ja uutta tilalle.

Sanomattakin on varmaan selvää, että esineruudunkin Tonni tekee lähinnä viran puolesta. Käskemällä lähtee ruutuun, mutta ei sitä oikeasti kiinnosta. Ei tipan vertaa. Vähän niin kuin minå duunissa Lopulta rauhallisen jolkottelun ja useiden lähetysten jälkeen kaikki kolme esinettä nousi, mutta saatiinpahan Niinan kanssa taas kunnon naurut. Tosin ei kyllä naurattaisi pätkääkään jos ei olisi Milliä joka tekee asiat intohimolla... No, Tonni tehkööt asiat viran puolesta. Keskitytään Millin kanssa sitten siihen toisen puoleen.