Hakutreeneissä oli taas vaihteeksi niin vähän porukkaa, että näin parhaaksi ottaa Jannen mukaan karkeloihin. Ja koska Janne aina valittaa, että hakutreeneissä tulee kylmä (ei mulle vaan!) ja siellä on tylsää, niin päätin sitten antaa Jannen ohjata Tonnia treeneissä. Tätä ennen kuitenkin juoksutettiin Janne takakulman maalimieheksi joka koiralle - ei näyttänyt kovin pahasti palelevan sen jälkeen

Millillä otin neljä maalimiestä ja kaksi ensimmäistä löydettiin ja ilmaistiin nopeasti, varmasti ja kuuluvasti. Taaimmaisilla maalimiehillä löydöt olivat varmat, mutta ilmaisu vähän pätki. Ilmeisesti Milliä hämmensi se, että piilosta löytyikin "iskä" ja Ilkka oli jemmannut itsensä kahden kaatuneen kuusen väliin, eikä Milli oikein osannut päättää millä puolella ilmaisun suorittaisi. Hyvin vähän koira häiriintyy siitäkään, että juoksen itse piilolle - toki haukku vähän pätkäisee siinä kohtaa, mutta jatkuu sitten hyvin. Kohta pitää alkaa keskittymään siihen hallintaan. Ei vaan millään jaksaisi.  Mutta ei kai se ainakaan välttelemällä rakennu?

Tonnin treenistä sitten en osaa kertoakaan kuin kuulopuheet. Janne siis sai päättää maalimiehet, piilot ja koko treeni jäi muutenkin Jannelle. Itse menin viimeiseksi maalimieheksi ja jätin Niinan vahtimaan, ettei Janne "pilaa" Tonnia. Ensimmäinen pisto sujui kuulemma hyvin, toisella maalimiehellä päänvaivaa aiheutti kesken kaiken pudotettu irtorulla. Tästä sainkin moitteita, ettei ollut ohjeistettu tarpeeksi hyvin - itse olen sitä mieltä, että hyvin toimittu Tonnilta, että Jannekin sai nähdä millaista päänvaivaa Tonnin temput välillä aiheuttavat haussa. Itse olin viimeisessä piilossa, jonne Tonni tuli hyvin nopeasti ja innokkaasti (siis Tonniksi) ja sain pusun poskelle ennen kuin Tonni viiletti rullan kanssa pois. Kauaa ei mennyt kun Tonni tuli takaisin rullan kanssa. Mahtoi pienen yksinkertaisen koiran päässä käydä myrsky kun se mietti opittuja hakumalleja ja sitten se perhanan mamma kenelle rulla kuuluu viedä - onkin piilossa! Kehoitin Tonnia viemään rullan Jannelle "vie iskälle" ja niin koira lähti reippaasti takaisin keskilinjalle. Ja kohta metsä rymisi kun nämä kaksi juoksivat palkkaa saamaan kuin kaksi nuorta hirveä.

Kuulustellessani Jannea, että miltä haku nyt tuntui sain vain hyvin vältteleviä vastauksi. Oli kuulemma vähemmän kylmä ja vähemmän tylsää mitä tavallisesti. Eikä taidettu (ainakaan vielä) saada uutta innokasta koiranohjaajaa ryhmään. Harmi Tosin itselleni haku on sellainen henkireikä, etten välttämättä Jannea sinne kaipaakaan joka viikko.