Tänään käytiin Millin kanssa EPK:n tottiksissa ottamassa hieman palautusta järkyttävän jännityskoesuorituksen jälkeen. Otettiin seuraamisia, jotka menivät hyvin. Niin hyvin kuin Milli osaa seurata. Olin tyytyväinen. Seuraaminen treeneissä alkaa olla sitä mitä haluankin ja perusasennot suorempia - muusta ei sitten tässä vaiheessa puhutakaan

Luoksetuloissa meillä on ongelma. Loppuasento on suora ja hyvä kun luoksetulo otetaan 1-3 metrin matkalta, mutta pidempi matka aiheuttaa ongelmia. Törmäämisiä, ohijuoksuja ja vinoja loppuasentoja. Pitääkö muka tämäkin liike rakentaa metri metriltä valmiiksi? Miksi mikään ei onnistu suuripiirteisellä hälläväliä asenteella? Olis niin paljon hauskempaa, tai ainakin helpompaa

Lisäksi katsottiin vähän noutoja, jotka olivat ulkona kentällä surkeat. Päätinkin ulkoistaa noudon opettamisen Jannelle, koska Janne sen niin hyvin opetti Tonnille. Ja lopulta vähän hypeltiin estettä. Tällä kertaa ei menty 90 cm korkeampaa mutta hyvin Milli hyppi ja hauskaa oli. Hyvä reeni kaiken kaikkiaan

Virallisten treenien jälkeen otettiin taas vanhukset reenimään. Meille on kehittynyt tapa, että Hanna kysyy treenin lopuksi, että otetaanko vielä vanhukset ja minä vastaan, että ei kai niitä turhaan ole autoon otettu istumaan. Tässä vaiheessa muut ovat joko tekemässä lähtöä tai lähteneet ja Tonni&Ekko pääsevät tekemään juttuja.

Tällä kertaa ohjelmassa oli Ekkon makuuttamista Tonnin hyppynoudon ajan. Hieman mietin mitä siitä on tullakseen, sillä Tonni ei juuri pidä esteen hypäämisestä (kaatanut esteen pari kertaa) eikä noutoja ole juuri otettu pitkään aikaan. Vaan mitä tekeen meidän taantunut? Enismmäisen kerran kapulaa heitettäessä se meni selkeästi Tonnin mielestä liian kauas. Kapulaa piti ihan etsiä, mutta nätisti se sitten tuotiin perille asti kun se sieltä liian kaukaa löytyi. Sen jälkeen piti hypellä muuten vaan edes takaisin estettä kuin varsa kevät laitumella...  Ja seuraavilla suorituksilla kapulalle yritettiin karata. Ei vaan tajua mistä tuulee. Paras kuitenkin oli kun hyppynoudot lopetettiin ja laitoin kapulan maahan. Tässä vaiheessa käskytin Tonnia seuraamaan vaan mitä tekee muori - no tietysti hakee kapulan mun selän takaa ja tulee täydelliseen kontaktiin sivulle. Kapula suussaan. Siinä teille koira, joka ei meille tullessaan kantant mitään. Ei edes pehmoleluja

Tonni oli ihanan täpinöissään ja sen kanssa oli hauska pelleillä. Toki seuraaminen ei kontaktia ollut nähnytkään vaikka koira piti paikkansa hyvin. Niin peruutuksissa, sivulle siirtymisissä ja käännöksissä. Voi kun saisin yhditettyä Millin kontaktin ja puurtamisen sekä Tonnin täsmällisyyden ja täpinän. Näin vailla tavotteita Tonnin kanssa tekeminen on kuitenkin se kivempi osio, sillä se on niin luotettava, innokas ja suoraan sanottuna hyvä. Niin kauan kun palkka on säännöllinen ja runsas   Tonnin ollessa kyseessä kannattaa aina muistaa, että kun se on hyvä, niin se on hyvä Tonniksi, ei hyvä esim rodun keskivertona. Mutta Tonni on tärkeimmän tehtävänsä täyttänyt terapiakoirana ja koirana joka on tutustuttanut minut moniin uusiin harrastuksiin ja ystäviin. Ja on se oikeasti aika hauska steppaavine etutassuineen ja humputteluineen